Tää elämä on niin säälittävää kun koko viikon vaan odottaa, että tulis perjantai.. Olen aina säälinyt ihmisiä, jotka elävät vain viikonlopulle/lomalle, mutta nyt olen itse siinä veneessä. Lentoemäntänä ei ollut viikonloppuja, ei ankeaa maanantaita eikä työpäiviä. Oli vain lentoja ja vapaapäiviä. No, silloin haaveilin vapaista viikonlopuista...

Inhoan siis työtäni toimistossa ainakin joka toinen päivä. Joka toinen päivä iloitsen lyhyestä työmatkasta, säännöllisestä elämänrytmistä ja vapaista illoista. No, "vapaista" -illat kuluvat koulutöiden parissa tai jumpatessa. Ohjaan siis ryhmäliikuntatunteja -sitä työtä en inhoa. Se on merkityksekästä ja kivaa työtä, vaikkakin harmittaa, kun en siihenkään kerkiä panostamaan niin paljon kuin haluaisin. Tällä hetkellä tuntuu, että elämä valuu hukkaan, kun vaan teen kaikkea vähän -hutiloiden. Haluaisin tehdä asiat kunnolla.

Kun tahti on tämä, niin todellakin odotan raskaaksi tulemista ja mammalomaa kuin kuuta nousevaa! Mutta mutta, kun tahti on tämä niin eihän sitä kerkiä edes laittaa lottoa vetämään! :-S

Elämä muuten tuntuu menevän parin viikon sykleissä. Tärppipäivät, tuleeko menkat, tärppipäivät. Tosin kaikki sanoo, että unohda tärppipäivät ja anna mennä vaan. Mutta kun on tottunut tekemään asiat tehokkaasti, niin ei voi olla katselematta kalenteriin ja laskematta päiviä. Ovulaatiotestejä en kuitenkaan ole vielä käyttänyt. Kunhan nyt kerittäis oikein toden teolla yrittämään ja sitten jos ei natsaa, niin ehkä niiden aika tulee sitten syksymmällä.

Mahtavaa viikonloppua itse kullekin!