Elän niin jännittäviä aikoja, että en tiedä kenelle avautuisin. Siispä avaudun tänne. Avomiehelle on turha avautua tällaisista naisten jutuista, sieltä saa osakseen vaan myönteisen hymähdyksen, mutta ei juurikaan ymmärrystä naisten kotkotuksille. Ja joitain asioita ei voi olla koko ajan jakamassa edes parhaille ystäville. Ei voi päivittää tuntoja ja jännittävää odotusta koko aikaa.

Eli; jännää meininkiä ihan akuutisti, odotan tässä tänään naisten vaivojen aiheuttamaa jokakuukautista nipistystä alavatsassa ja samalla toivon, ettei sitä tunnetta tulisi. Tiedäthän, seuraavaan 9 kuukauteen! Eli pientä yritystä perheen lisäykselle on -ei varsinaista yritystä, mutta pari kuukautta sitten päätimme avomieheni kanssa, että perheenlisäystä saa tulla, jos on tullakseen.

Itse olisin toivonut meneväni naimisiin ennen lapsia, mutta nyt mitä enemmän ajattelen asiaa, niin vauvakuume kasvaa koko ajan enkä malta enää odottaa naimisiinmenoon asti. Ja kerkiihän sitä vielä menemään naimisiin ennen lapsen syntymääkin, jos tässä olisi nyt onni matkassa. Ja eihän tässä enää nuorruta, joten sinänsä sen parempi, mitä aikasemmin tulee. Varmasti aika moni yli 3-kymppinen lapseton nainen tietää tämän biologisen kellon kutsun... Itse en ole koskaan ennen myöntänyt sitä, mutta kyllähän se tuolla takaraivossa tikittelee.

Tuuliviirityttö voisi myös rauhassa keskittyä tämän hetkiseen elämään eikä vain haaveilla uudesta työstä, uudesta kodista -vastahan muutimme nykyiseen vuosi sitten ja vastahan aloitin uudessa työssä vajaa vuosi sitten.. Jos on aihetta testailla huomenna, ja testi näyttää positiivista, voisin jättää menemättä työhaastatteluun ensi viikolla ja keskittyä täydellä tarmolla tämän hetkiseen työpaikkaan. Ja opiskeluun.

Normaalisti tykkään pitää ohjat käsissäni elämässäni ja minulla on tavoitteita ja päämääriä, mutta tällä hetkellä olen vähän niinkuin elämän vietävänä. Katson hetken mihin suuntaan elämä vie ja sitten rupean tekemään työtä sen eteen, että otan kaiken mahdollisen irti siitä suunnasta.