No niin, nyt se sitten tapahtui, ystäväni plussasi. Siis joo, todella mahtavaa ja aivan ihanaa ja olen todella iloinen heidän puolestaan, mutta kyllä -valehtelisin jos väittäisin, ettei harmita niin vietävästi: "miksei me?!?". Aviomieheni esitti täysin saman kysymyksen, kun kerroin hänelle uutiset. Ihanaa, jälleen viittaus siihen, että mieskin todellakin toivoo kovasti perheenlisäystä. Siis harmittaa vietäväsi oma tilanne -ei se että ystävä plussasi.

Olen kyllä ihan vilpittömästi onnellinen ystäväpariskunnan puolesta -mutta ajoitus ei olisi voinut olla huonompi! V*tutuskäyrä nousi eilen ihan uskomattomiin sfääreihi, kun täti punainen saapui n ja pysyi tänään samoissa lukemissa, vaikka eilen hikoilin melkein kaksi tuntia spinning salissakin -ei auttanut. Yleensä liikunta on parasta lääkettä harmitukseen -eikä mua kyllä yleensä noin rankasti mikään ota päähän.

Toivottavasti pääsen tästä itsesäälin sylistä huomiseen mennessä, kun lähdemme ko. pariskunnan kanssa vuodenvaihteen viettoon. Olisi mahtavaa pystyä iloitsemaan plussasta eikä vaan pidätellä omaa itkua koko ilta.

edit: Illalla: v*tutus rupeaa hellittämään. Armaani lupasi viedä minut syömään johonki kivaan paikkaan ja mennään ehkä leffaan -jos jaksaa. Uunissa on myös valmistumassa muta kakku. Järkyttävä määrä suklaata piristänee myös mieltä. Nyt olen jo oikeasti todella onnellinen ystävä pariskunnan puolesta. Ihanaa -toivottavasti kaikki menee hyvin