..tälläkään kierroksella. Harmitus on TODELLA suuri! Jotenkin sitä toivoi taas niiiin kovin, vaikka järki on jo luovuttanut. Järki sanoo, että eihän tästä mitään tule ilman apuja -olisi jo tullut, jos olis tullakseen. Mutta silti toivonkipinä säilyy syvällä sydämmessä ja pettymys on suuri, kun toive ei toteudu. Taas meni niin maku tähän hommaan. Voi itku. Eipä auta muuta kuin taas kerätä itsensä, röyhistää rintaa ja lähteä vaan uljaasti uutta yrityskertaa ja -kiertoa kohti.

Kai se täytyy sinne labraankin mennä, että pääsee alkuun niissä tutkimuksissa. Sitäkin siirsin, kun toivoin niin kovasti, että TÄLLÄ kertaa tärppää. Kai se täytyy taas kaivaa ovistikut kaapin perältä ja yrittää paikallistaa edes se ovulaatio varmasti. Viime kierrot oon mennyt vaan fiilispohjalta -luulenkin kyllä bongaavani oviksen, mutta haluan varmuuden ensi kierrossa.

Onneksi sentään töissä on kivaa. On niin siistiä, kun on aamulla kiva mennä töihin. Sielläkin tosin tulee tarkkailtua kaikkia naispuolisia työntekijöitä, että ovatkohan he raskaana vaiko eivät!? :D aikalailla tasan yhden asian ympärillä pyörii tämä elämä nykyään. Säälittävää. Koska musta tuli tällainen? Silloin kun muhun iski vauvakuume.