Näin tää homma taas etenee. Aamulla olin ihan paskana, että "Ei, en jaksa laittaa tikkua ristiin tämän proggiksen vuoksi", vaikka tiesin jo sen, mitä vau.fi ovulaatiolaskuri kertoi:
 
Hedelmälliset päiväsi ovat:
30.04.2011 - 05.05.2011
 
Ovulaatiopäivä:
03.05.2011
 
Laskettu aika:
24.01.2012
 
Päätin myös olla kertomatta miehelle, että nyt olis hyvät vauvan tekopäivät -en halunnut aiheuttaa paineita ja sitä pakkopullameininkiä. Onneksi mies ihan itse spontaanisti lähestyi peiton helmat heiluen ;-) Kyllähän sitä helposti siinä sitten itsekin innostuu. Elämä paistaa taas. Hih.
 
Ja vaikka olenkin jo tavallaan luovuttanut, ja ajatukset on jo hoitojen ja adoption ympärillä, niin taas on kuitenkin toivoa! Hölmöä, kun välillä on niin toiveikas ja positiivinen olo ja välillä niin epätoivoinen, surkea ja katkera. Ja sitten taas kaikki on mahdollista jne. Ihan mahdotonta pysyä omien tunteidensa perässä edes kun menee tällasella vuoristoradalla.

Sitäpaitsi tutkin eilen tarkemmin näitä adoptiohommia, niin on kyllä todella kallista lystiä! Kansainvälinen adoptio prosessi kestää keskimäärin 3-5 vuotta ja maksaa 6000-15000€!!!! Melkosen monta ICSIäkin saa jo tolla hinnalla! Ja siis niin hidas prosessi, että ei hyvää päivää!
 
Kuulin ystävältä uutisen, että hänen tuttunsa on yrittänyt vauvaa 6 vuotta -ja nyt onnistunut! Että ei, ei vielä sovi kyllä luovuttaa! Mutta mun psyyke ei kyllä kestäis yrittää 6 vuotta! TAi ehkä sitä sitten vaan luovuttaa eikä vaan käytä ehkäisyä enää eikä ehkä niin aktiivisesti ajattele asiaa... Ja sitten saattaapi nakki napsahtaa. Toivottavasti ei kuitenkaan tarttis 6 vuotta odottaa, kun sitä rupeaa olemaan sitten jo ikäloppu. No, ei ikäloppu, mutta jo nyt kauhun sekaisin tuntein ajattelen vauvan mukanaan tuomia valvomisia. Ei vanha jaksa valvoa enää samalla tavalla kuin parikymppisenä! Kai ne hormoonit sitten pelastaa. Siis jos joskus tulen paksuksi ja saan sen vauvan. Mitäpä näitä murehtimaan etukäteen.
 
Nyt kaivelemaan kaapista hepeneitä ja suunnittelemaan viehkeää viettelyä ;)