Nyt iski paniikki. Iski tajuntaan ajatus, että tähän projektiin saattaa mennä aikaa vuositolkulla. Tai saattaahan olla, että tämä projekti epäonnistuu täysin. En ole koskaan ennen ajatellut näin. Olen koko ajan ajatellut, että kyllä se ensi kierrossa tai ainakin hyvin pian. Nyt täytyy olla vain kärsivällinen.

Vaikka yritän elää täyttä elämää ainakin melkein joka päivä -en elä menneisyydessä ja yritän olla elämättä liiaksi tulevaisuudessa, niin silti tuntuu, että tämä on kovin kokonaisvaltaista hommaa tämä lapsenteko. En halua tajuta vuosien päästä, että muutamat vuodet elämästäni on menneet kokonaan ohi, kun ne meni vauvaa yrittäessä. Mitä jos sitä ei tulekaan?


Toki kyllähän koko ajan suoritan koulua, etenen töissä, mutta henkistä kasvua ei pääse tapahtumaan, kun ajatukset pyörii yhden ainoan asian ympärillä.

Tällasta täällä pohditaan tänään.

PS. Loistava sarjakuva XD
Ja ennenkaikkea kommenteissa hyvää keskustelua asetelmasta lapsettomat-lapselliset :)
 
PPS. HSSG tutkimuksen ensi viikolla. En saanut aikaa julkiselle, joten yksityiselle mennään.