Junnan vetämässä Haamu halloweeniksi projektissa on tullut minun vuoroni avata keskustelua.

Ne, ketkä ovat kauemmin seuranneet blogiani, tietää kiinnostukseni adoptioon. Siitäpä nyt sitten haluaisin keskustella.

Luettuani Anna Pihlajaniemen Adoptiomatka-kirjan aukesivat silmäni ihan toisenlaiselle todellisuudelle. Kirjassa oli ihan uskomattomia kommentteja liittyen adoptioon! Siellä muunmuuassa ehdotettiin, että  adoptio on ihmiskauppaa ja länsimaiset rikkaat käyttävät hyväkseen köyhempien maiden tilannetta. Ja myöskin, että adoptio on vain oman egonsa pönkittämistä. Siis anteeksi? Voisiko joku näin ajatteleva valaista minulle tätä hieman enemmän?

Ylipäätänsä se, että adoptio nähdään negatiivisena asiana, sai minut mietteliääksi. Minun mielestäni kun adoptio on eettinen ja jalo teko, adoptiovanhemmat antaa rakastavan kodin edes yhdelle orvolle, jota kukaan ei välttämättä rakasta. Mielestäni biolapsen maailmaan saattaminen on itsekästä ja ehkä jopa hieman epäeettistä, kun maailma on pullollaan kärsiviä ja puutteessa eläviä lapsia. Tässä maailman tilanteessa, kun resurssien (raaka-aineiden eli ruoka ja energia) riittäminen on ongelma, niin mitäpä jos kukaan ei tekisikään enää omia lapsia, vaan vain adoptoitaisi niitä lapsia, jotka eivät ole omalle äidille syystä tai toisesta voineet jäädä tai ovat jääneet orvoiksi.
 
Toki ymmärrän, että lapsen vieras alkuperä tuo omat lisähaastensa adolapsen kasvatukseen - sekä ulkonäkö rasistisessa Suomessa tuo omat haasteensa että hylätyksi kokemisen tunne on varmaan vaikuttanut lapseen. Uskon, että kasvatuksella on suurempi merkitys kuin geeneillä siihen, millainen lapsesta kehittyy. Arvomaailma ja asenteet ovat opittuja, ei sisäsyntyisiä.

Ovatko julkkisten (esimerkiksi Madonna ja Angelina Jolie) ”pika-adoptiot” nyt tahranneet koko adoption maineen vai onko se todella oikeasti vain likaista peliä ja ihmiskauppaa? Mitä jos adoptiovanhemmat eivät rajaa ketään pois vaan sanovat haluavansa minkä kokoisen, ikäisen, näköisen lapsen tahansa sairauksistakaan välittämättä?

Kanssasisaret (ja miksei veljetkin) -niin projektilaiset kuin muutkin lukijat, nyt kysyn: mitä mieltä adoptiosta? Voisitko kuvitella adoptoivasi? Entä jos tietäisit, ettet voi koskaan saada omia biologisia lapsia? Jos et, niin miksi et? Onko se moraalisesti oikein vai väärin?