Viime päivinä ajatukset ovat pääsääntöisesti ollut muualla kun tässä vauvautumisprojektissa.
Töissä on ollut vilskettä ja omassa elämässä muutenkin ollut tarpeeksi ajattelemista.
Mutta tottakai asia on koko ajan takaraivossa ja vähän väliä sitä miettii, että olenkohan mä raskaana?
KP 23(/28) menossa, DPO 10. Ajattelin huomenna poikkeuksellisesti testata ennen aikojaan. Aiemmin en ole testannut, kun sitten vasta jos kuukautiset eivät ole tulleet ajallaan, mutta nyt ei taida pinna riittää. Lääkäri tosin antoi testauspäiväksi kp29 eli lauantai, mutta en todellakaan jaksa odottaa sinne asti. Tämä silläkin uhalla, että hoitojen vuoksi raskaustesti näyttää virheellisesti positiivista. Saanpahan nauttia plussafiiliksistä kenties muutaman päivän..!?!?


Olen haistanut viimeisen viikon ajan kaikki hajut kovin voimakkaasti -mutta epäilenpä, että taas kuvittelen vain "uusia oireita" -muuten mennään ihan samoilla vanhoilla: järkky tissikipu tuli kuvioihin eilen eli kp22. Erittäin tyypillisiä kuukautisoireita -mutta edelleen ko. oire on kuulemma myös raskauden oire, joten toivoa on kuitenkin vielä.
Ja miksei olisi, nythän on "kovat piipussa".


Välillä mietin, että monet asiat elämässäni ovat niin hyvin, mitä muka olen tehnyt ansaitakseni vielä lisää onnea? Eikö minun tulisi tyytyä tähän ja olla onnellinen siitä, mitä minulla on? Olenko ahne, kun toivon vielä lisää? Mutta, hyvät asiat vetävät puoleensa lisää hyvää. Mitä jos huomenna.....