Aloitetaan hyvistä: käytiin julkisella puolella suunnittelemassa hoitoja -mehän aloitimme tutkimukset julkisella, mutta koska SSG-tutkimukseen ei päässyt julkiselle heti, niin menin tutkimukseen yksityiselle ja siitä oli sitten luontevaa jatkaa hoitoja siellä. Nyt siis takana kaksi inseminaatiota yksityisellä, mutta ajattelimme jo suunnata pahimman varalta katseet tulevaisuuteen ja palasimme julkiselle puolelle, jos/kun menemme IVF-hoitoihin. Julkisella puolella ne kun maksavat vain murto-osan siitä, mitä yksityisellä. Jäi todella hyvä fiilis lääkärin tapaamisesta ja hienoa oli se, että julkinen ja yksityinen puoli "tekee yhteistyötä" eivätkä dissaa toisiaan. Pelkäsin, että julkiselta tulee nillitystä tyyliin "Aloititte yksityisellä, joten jatkakaa siellä", mutta ei -he kyllä puhaltavat yhteen hiileen. Nyt tosin mulle tehdään julkisella enää yksi inseminaatio (yleensä tehdään kolme), mutta mitäpä niitä jälleen kolmea siellä tekemään. Eipä se todennäköisyys siitä parane. Mutta sitten paranee, jos/kun mennään IVF hoitoihin!

Kukaan yksityisellä ei suositellut minulle yhden luomukierron pitämistä inssien välissä, mutta julkisella on sellainen käytäntö. Eli jos/kun tässä kierrossa ei tärppää, niin sitten luvassa on luomukierto ja ilman Luge mössöä (ihanaa -täytyy ajatella positiivisesti!!)!

Huonot kuulumiset on se, että tuskin tärppäsi tälläkään kertaa. Pregnylin (eli raskaushormoonin) pistämisen jälkeen molemmilla kerroillla on mulle tullut siitä sellainen oire, että haistan kaikki hajut kovin voimakkaasti. Nyt kun Pregnyl on poistunut kropasta, niin on oireetkin hävinneet. Mun logiikan mukaan, jos olisin raskaana, niin oireet jatkuisivat, kun raskaushormoonia olisi edelleen kropassa.

No, selviää juuri sopivasti ennen Haamu halloweeniksi projektin päättymistä. Jos tämäkään projekti ei tuo toivottua tulosta, niin mietin kyllä, että lähdenkö vielä kolmanteen. Ensin ajattelin, etten viitsi, kun olen ollut niin huono projektilainen tässäkin projektissa. En kovin aktiivinen enkä ole edes tutustunut kaikkiin projektilaisiin. Olen vain ollut yksinkertaisesti liian kiireinen blogimaailman pölinöille. Toivottavasti tahti vähän rauhottuu syksyn edetessä.

Näin taas viime yönä unta, että sain potran pojan. Se oli helppo synnytys, mitä nyt mut jouduttiin yllättäen leikkaamaan, mutta sekään ei ollut paha rasti. Potra poika oli sylissäni ennenkuin kerkisin kissaa sanoa. Oi, se oli ihana uni -olisinpa saanut jäädä siihen uneen ja siihen ihanaan fiilikseen.