Se siitä rennosti ottamisesta. Ei sitä pysty. Tai kyllä tässä ihan rennosti mennään, mutta ovulaation oireita on enää hankala sivuuttaa, kun on ne kerran bongannut. Samantien tuli pienoinen "stressi": "Nyt pitäis..."

Tällä kertaa ovulaation oireet olivat niin kovat ja kivuliaat, että siinä vaiheessa ei kyllä tehnyt mieli kauheasti lähteä heiluttamaan peittoakaan, vaikka muuten libidot on ovat olleet aika korkealla Lugesteronin lopettamisen jälkeen -ihanaa! Onneksi muistui mieleen blogistaniassa muutama kuukausi sitten keskusteltu aihe: muumimukimenetelmä! Hiphei hurraa, taas on toivoa tähänkin kiertoon!

Ja ihan järjettömän korkealla toiveet taas ovatkin?!?! Miten se on mahdollista? Vasta edellispäivänä mieheni totesi minulle, ettei pidä minun uudesta, pessimistisestä asenteestani luomukiertoa ja inssiä kohtaan. Ja nyt oon ihan varma, että tällä kertaa tärppää! Kai se liittyy jotenkin siihen, että on kokeiltu jotain sellaista mitä ei ennen ole kokeiltu. Vai voisiko olla, että "sen vaan tietää"?! No, nyt mä "tiedän". Annoin itseni haaveilla masukummusta ja annoin itseni miettiä, että miltä se sitten tuntuu -sekä masu että se plussa siellä testissä ylipäätään. Näin itselläni ison masun ja käteni sitä hellästi sivelemässä. AUTS. Täältä tullaan taas alas korkealta ja kovaa.