Eipä tuonut uusi tekniikkakkaan toivottua lopputulosta.

Nyt siis kohti kolmatta inseminaatiota, tällä kertaa julkisella puolella. Sunnuntaina alan jälleen neulatyynyksi eli piikittämään itseeni Puregonia (edelleenkin vain 33 yksikköä). Siis samalla kaavalla mennään muuten kuten aikaisimmissakin, paitsi että julkisella puolella jätetään ensimmäinen tarkastusultra väliin.. säästöä??

Todennäköisyys sille, ettei inssiä pystytyä tekemään juuri optimaalisena päivänä on aika suuri, kun ovis luultavasti sattuu viikonlopulle, jonka jälkeen on vain yksi arki ja sitten on itsenäisyyspäivä.... Ja julkisella eivät siis tee edes lauantaisin. Eipä auta muuta kuin toivoa parasta. Eipä tässä asialle juuri muuta voi. Toki voin yrittää yksityiselle, jos näyttää siltä, että paras päivä inssille on lauantai.

Tällä kertaa en kerinnyt kauheasti piinailemaan. Ollut taas muussa elämässä sen verran hektistä ja odotin vuotoa alkavaksi vasta perjantaiksi.

En tiedä mikä heikko hetki minuun iski aiemmin viikolla, mutta erehdyin kertomaan yhdelle läheisimmistä kolleegoistani lapsettomuudestani. Pikkuhiljaa siis asiasta tietävien rinki kasvaa, vaikka päätin aiemmin etten halua kertoa juuri kenellekään. En tosin kertonut mitenkään yksityiskohtaisesti hoidoista, joten toivon, ettei sieltä suunnalta tule kuukausittaista uteluakaan. "No, onnistiko tällä kertaa?"  tmv. Syy, minkä vuoksi en halua kertoa on, etten halua aiheuttaa pettymystä kaikille muillekin. Riittää, että itse petyn ja mieheni pettyy. Vanhemmilleni en kyllä todella aio kertoa, että käymme hoidoissa. Äitini kyllä tietää, että yritys on päällä, mutta hoidoista en halua hänen tietävän. Yritän pitää pääni tässä asiassa.