Mieli on niin malttamaton. Raskaustesti lähes kutsuu vessasta testaamaan. Alkionsiirrosta on nyt 9 päivää eli testeissä voisi periaatteessa näkyä jo, mutta yritän nyt kuitenkin malttaa edes pp11 eli perjantaihin asti. Kiltti täti klinikalta kyllä kirjoitti lappuun, että testipäivä olisi maanantaina. Mutta ei pysty odottamaan viikonlopun yli. Pakko testata. Testaan sitten maanantaina uudestaan. Mutta nyt on pakko saada tietää.

Tähän asti testipäivän odotus on mennyt suht kivuttomasti. Töissäkin on onneksi niin paljon kaikennäköistä muuta ajateltavaa, ettei todellakaan tarvitse piinailla työpaikalla. Mutta illat kotona saa levottomaksi. Mies on ihan yhtä malttamaton ja levoton kuin minä, vaikka toppuutteleekin, kun kyselen leikilläni vähän väliä (alkaen pp2)  "Testaisko jo?!"

Jos testi antaakin väärän positiivisen tuloksen, niin saan tuntea edes kerran elämässäni, miltä tuntuu plussata. Tai jos antaa virheellisen negatiivisen, niin sen kyllä huomaa sitten myöhemmin. Jos ei maanantaina, niin viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua ;-)

* * * * * * * * * *
Note to self: Toipuminen operaatiosta sujui varsin hyvin. Ensimmäinen viikonloppu meni särkylääkkeitä nappaillessa ja sohvanpohjalla. Jokainen päivä oli kuitenkin selkeästi kivuttomampi ja helpompi kuin edellinen. Alkionsiirron jälkeen en ole enää tarvinnut kipulääkkeitä. Turvotusta oli vielä viime viikolla, mutta viikko punktion jälkeen on jo ihan normaali olo ja tekisi mieli treenaamaan. Sanoivat kuitenkin klinikalla, että kahden viikon ajan ainoa turvallinen liikuntamuoto on rauhallinen kävely. Onneksi kelit ovat olleet mitä upeimmat viiime viikonloppuna ja viime päivinä,niin on ollut ihan mukavaa vain käveleskellä auringon paisteessa. Mutta pikkuhiljaa jo kaipaa vähän enemmän kun kävelyä. Yllättävän kivuttomasti tämä liikuntatauko kuitenkin kokonaisuudessaan meni. Olin aivan varma, että pää hajoaa aivan täysin, kun ei pääse hikoilemaan. Pakko ollut vaan yrittää vähän katsoa, mitä suuhunsa laittaa, kun ei ole kuluttanut kaloreita, kuten yleensä.