tiistai, 1. toukokuu 2012
Vapauden vankina
Onneksi moni muu asia elämässäni on kuitenkin hyvin. Sitä yritän aina muistaa itselleni muistuttaa. Osaan onneksi nauttia niistä asioista elämässä, joita minulla on enkä jää pyörimään itsesääliin ja surkuttelemaan niitä kaikkia asioita, joita elämästäni puuttuu. Osaan myös nauttia niistä kaikista asioista, joihin olen lapsettomana etuoikeutettu. Pitkät aamu-unet, päiväunet, ravintolaillalliset miehen kanssa, ex-temporee tapaamiset kavereiden kanssa, mahdollisuus tehdä vähän pitempään töissä, jos siltä tuntuu...
Kuinka kauan jaksan olla onnellinen näistä asioista, kun olen jo (yli) kaksi vuotta ollut valmis luopumaan näistä? Kuinka kauan minun täytyy odottaa päästäkseni luopumaan näistä? Vai pitääkö minun nauttia vapaudestani koko loppuelämäni?
Kommentit