Blogini sivussa oleva lista blogeista, joita seuraan, on yhtäkkiä muuttunut odottavien äitien blogilistaksi.
Vaikka olen helpottunut tauosta, lapsettomuus tekee kovin kipeää ajoittain. En halua itseäni ehdoin tahdoin satuttaa, joten on aika siivota lista.
Ei mitään henkilökohtaista. Jokainen lapsettomuudesta kärsinyt kyllä ymmärtänee. Varmasti tulen seuraamaan monen teistä matkaa ajoittain, mutta tässä elämänvaiheessa henkinen korttitalo on niin huteralla pohjalla, etten tällä hetkellä halua kuulla raskauteen liittyvistä asioista. Toivottavasti tämä vaihe menee pian ohi. En pidä itsestäni tällaisena.

Kaikki ne, joiden blogia olen seurannut siitä asti, kun itse aloin kirjoittamaan blogia ovat plussanneet. Myös moni myöhemmin mukaan liittynyt on plussannut. (Toki moni on yrittänyt vielä pidempään kuin minä.) Vaikka olen vilpittömästi iloinen jokaisen plussanneen puolesta, aiheuttaa se surun tunteita, että itse jäin ilman.

Nyt olen todella tyytyväinen, etten ole kertonut monellekkaan hoidoissa käymisestä. Juuri nyt en jaksaisi vastailla kenenkään kysymyksiin tai uteluihin hoitojen etenemisestä tai mistään lapsettomuusaiheeseen liittyvästä. Niille muutamalle harvalle, joille olen kertonut, on pakko yrittää vastata jotenkin nätin ympäripyöreästi -eihän se heidän vika ole, että ensin haluan jakaa ja sitten en haluakaan.

Tänään tuli kyllä mieleen, että hitsit, olisiko sittenkin pitänyt yrittää vielä. Mutta kun piti keskittyä parisuhteeseen... mutta kun en ole tehnyt sitäkään. Olemme molemmat painaneet ihan hulluna töitä. Hukuttaneet kai surumme töihin. Uusi, kiva työ tyydyttää ja lohduttaa.

Joka tapauksessa yritän nyt kuitenkin keskittyä tekemään sellaisia suunnitelmia tulevaisuuteen, mihin voin itse vaikuttaa.