Tässä vähän tämän päivän ajatuksia ja kuulumisia, mikäli ne nyt enää ketään pitkän blogitauon jälkeen kiinnostavat.

Syksy on ollut ihanan stressivapaa, kun päätimme ”lakata yrittämästä” toistaiseksi. En ole enää laskenut kiertopäiviä ja kalenteriseksin on korvannut ”normaali”, hauska, hyvä seksi. (Sellaisesta ei ollut tietoakaan meillä viime keväänä)

Vapauttavaa on ollut se, että olen elänyt ihan normaalia elämää enkä toiminut enää sen mukaan, että ”en voi tehdä sitä ja tätä, jos vaikka satun olemaan silloin raskaana..” Siihen en enää suostu, en voi lakata elämästä yhden unelman takia.

Rankkaa on tietenkin ollut sen ajatuksen kanssa eläminen, että olemme todellakin lapsettomia –luultavasti loppuikämme.
On oikeasti täytynyt hyväksyä meidän kahden lapseton todellisuus. Kuvitella tulevaisuus ilman lapsia. Oikeasti.

Karua, mutta toisaalta ei se ole elämän loppu. Erilaisen elämän alku vain. Sitten niitä positiivisia asioita: voimme helpommin suunnitella ulkomaille muuttoa ja urapolkuja. Niin, eikä tarvitse huolehtia ehkäisystä J Kolikolla on aina kaksi puolta, niinhän mä olen aina sanonut.

Rivien välistä huomannet, että toivo raskautumisesta on aikalailla mennyt. En ole jaksanut ajatella hoitoja ennen kuin vasta nyt, loman jälkeen. Vaikka toivo on mennyt, niin menemme silti kokeilemaan PAS:sia seuraavasta kierrosta. Ihan jo pelkästään artikkelin vuoksi, jonka löysin Illusian Toiveissa blogin kautta. Mitä niille alkioille muuten tapahtuu!?

Toisaalta, itse olen alkanut jälleen lämmitellä adoptioajatusta, mutta mieheni ei (vielä ainakaan) tunne ajatusta omakseen. Ja jos ihan totta puhutaan, en tiedä, olisiko minustakaan siihen ruljanssiin. Pitkä odotus kauhistuttaa, mutta toisaalta, jos/kun adoptiolupa on saatu, niin lopputulos on lähes taattu –eli voisiko se olla siinä mielessä ”helpompaa” odottamista????? Tarkoitan helpompaa, kuin mennä toivon ja epätoivon vuoristoradalla, kuten lapsettomuushoitojen aikana väkisinkin mennään…

Muuten, viime keväänä yritettiin mennä toiseen PAS:iin, mutta ovulaation ajoitus oli kehno emmekä päässeet siirtoon asti. Onko kokemuksia hormoonilaastareista, joilla ilmeisesti voisi säädellä ovulaatiota niin, että voisi olla varma, että siirtoon päästään?

Hyvää loppuvuotta kaikille ja vielä parempaa tulevaa vuotta!