Enpä oo vähään aikaan kirjoitellut. Koulutyöt on vienyt suuren osan ajasta. Nyt toista viikkoa lentsun kourissa eikä ole päässyt jumppaamaan ja kouluprojektit loppusuoralla, niin jää taas aikaa vähän johonki muuhunki.

Ja jos totta puhutaan, niin rupes jo harmittaa kirjottaa aina samaa juttua: oviksen odottelua, menkkojen odottelua, jännittämistä, pettymistä ja sit sama taas uudestaan. Vähän rupee siis ottamaan päähän tämä projekti tällaisenaan. Meikäläinen tykkää saada asiat nyt ja heti eikä 13. päivä. Ja tykkään pitää langat käsissäni, mutta nyt ei oo kyllä langat sitten yhtään missään.

Nyt vielä lentsu sotkemaan tätä hommaa. Jo toista viikkoa flunssan kourissa! Väsyttää niin vietävästi jatkuvasti ja eipä se nyt muutenkaan kauheesti inspaa räkäsenä lähteä kauheesti peittoa heiluttelee.. No, osuuhan se lottovoittokin vaan sillä yhdellä oikealla rivillä. TArkoitan, että ei kai se nyt oo niin siitä määrästä kiinni eli että kertakin riittää, jos on täydellisesti ajoitettu. Mutta en oo nyt tikuttanut, niin mistäpä sen sitten tietää. Tai no, kyllä mä luulen jo tunnistavani oviksen merkit kropassani, mutta koska en oo tikutellut, niin en voi olla siitä varma.

Jokatapauksessa 2,5 viikkoa häihin -rupee jo pikkuhiljaa jännittämään :o) Sellaista mukavaa jännitystä onneksi. Ei mitään paniikkia. Vielä ainakaan.

Lueskelin äsken kalenteria ja tajusin, että honey moon osuu aika sopivasti niille päiville mille pitääki! Wau. Toivotaan, ettei jos tälläkään kierrolla tärppää, niin sitten viikon loma ja rentoutuminen etelän auringossa jeesaa.