eli selittämätön lapsettomuus.

Helpotuksen kyyneleet karkasivat poskelle kesken kivuliaan SSG tutkimuksen, kun lääkäri lausui sanat "Hienosti virtaa oikealla puolen ainakin". Olin valmistautunut pahimpaan eli lääkärin sanoihin "Munatorvet ovat niin pahasti tukossa, ettette koskaan voi saada biologisia lapsia" eli se mitä lääkärin suusta todellisuudessa tuli, oli kuin taivaan lahja siinä tilanteessa. Leijailin koko loppupäivän pää pilvissä onnellisena siitä, että meissä ei ole mitään vikaa ja spontaanin raskauden mahdollisuudet ovat olemassa. Vaikkakin samaan aikaan tuli heti mieleen ystäväpariskunta, joka kärsii myös selittämättömästä lapsettomuudesta ja yrittää perheenlisäystä jo kolmatta vuotta. Että kuinkas hyviä ne oikeastaan olivatkaan? Jos olisi jotain vikaa, niin se ehkä voitais korjata...

Itse tutkimus oli siis jonkin verran kivulias, Tai ei, ei kivulias mutta v...mäinen. Kun tiesi, että lääkäri osaa kyllä asiansa eikä halua satuttaa minua ja voin lopettaa toimenpiteen milloin tahansa, se oli siedettävää eikä onneksi kestänyt kovin kauaa.

Nyt pohdittavaksi jää, yritämmekö auttaa luontoa ja mennä kuitenkin hoitoihin. Lääkäri ehdotti inseminaatiota yhdistetyllä hormonihoidolla. Ajatus hormoneista ei miellytä, mutta siihen tässä kai kuitenkin ollaan menossa. Tosin klinikat ovat kiinni nyt kesän ja meidän oma loma ajoittuu loppukesälle eli hoitoihin päästään vasta syksyllä. Harmittaa, että hoitojen aloitus venyy niin pitkälle -kärsimätön kun olen-, mutta toisaalta miksi minulla on niin kiire? Ei se nyt voi muutamasta kuukaudesta kiinni olla? Ei se hedelmällisyys nyt muutamassa kuukaudessa laske niin merkittävästi?

Jos nyt vaan ottais rennosti kesän ja ottais loman kannalta. Lomaa tästä projektista ja yrittämisestä ja ottais vaan sillee... löysin rantein. Osaiskohan sitä? Että harrastais seksiäkin vaan silloin, kun oikeesti tuntuu siltä? Öö, ei, juhannuksenahan niitä lapsia tehdään!

Hyvää juhannusta! Varovasti vesillä!