Olen helpottunut päätöksestä laittaa hoidot tauolle määrittelemättömäksi ajaksi. Mennään päivä kerrallaan, keskitytään parisuhteeseen ja tähän hetkeen. Kahteen vuoteen emme ole suunnitelleet elämää kuin suurin piirtein seuraavan kuukauden ajalle. Nyt suunnitelmat ovat jo talvilomassa -varasimme matkat ensi talveksi. En suostu miettimään, mitä jos olen raskaana.

Eli toki "yritämme" vielä eli emme ehkäise, mutta hoidot on nyt tältä erää käyty. Lapsettomuudessa taas joku uusi taso saavutettu. Nyt minuakin on alkanut sattumaan lapsien näkeminen, status päivitykset FB:ssä, kaikki lapsiin liittyvä, vaippamainokset saavat surulliseksi. Ajatus siitä, että emme ehkä todella koskaan saa lapsia on nyt todellisempi ja lähempänä kuin koskaan.

Mutta se ei määrittele minua ihmisenä. Elämäni on hyvää ilman jälkikasvuakin. Täytyy vaan alkaa suunnittelemaan se toisella tapaa.