Tänään siirrettiin kaksi blastokystiä. Kaksosraskauden ristihän siinä on, mutta ei vaan jaksa enää tätä. Haluamme molemmat vain pakkasen tyhjäksi, että pääsee taas elämässä eteenpäin. Viime postauksen ja tämän päiväisen välissä tapahtunutta: 1 PAS, jossa kaikki taas enemmän kuin hyvin -paitsi lopputulos. Se on niiiin ironista, kun lääkärit ultraa, että "limakalvo on niiiiin kaunis ja juuri sellainen kuin pitääkin" ja "olosuhteet ovat kaikin puolin optimaaliset". Just. NO MIKS V**SSA SE EI SITTEN ONNISTU????

Erilaisia lääkityksiä on kokeiltu, mm. viime PASsissa ja tässä Ovitrelle pistokset muutama päivänä. Tukihoitona ei ole tarttenut käyttää enää ällöä Lugea eikä enää edes Crinonea vaan nyt mennään Terolutilla (tabletti suun kautta).

Pakkaseen jäi kaksi vielä, mikä kai tavallaan on hyvä, mutta tosissaan, alkaa taas käymään hermon, avioliiton sekä kukkaron päälle. Onneksi ollaan saatu sukulaisilta vähän rahallista tukea -muuten tämä ei olisi edes mahdollista. Puhutaan kuitenkin jo pitkälti 5 numeroisista luvuista, mitä näihin hoitoihin ja lääkkeisiin on mennyt.

Näin täällä. Ennen joulua pitäisi alkaa vuoto, joten kauaa ei tässä tartte kärvistellä. Eipä tässä nyt ihan järkyn jännittäviä piinapäiviä ole tiedossa, sen verran on jo usko mennyt tähän hommaan. Mutta jospa sittenkin... ;) Kai tässä joku pieni toivon ripe täytyy olla, että viitsii edes nämä siirrot vielä tehdä?