Ensimmäinen IVF kierros yksityisellä ohi alkuvuodesta 2013. Kovasti mietitytti, jaksaako lähteä toiselle kierrokselle julkiselle. Mies sanoi: ”Kyllä mä jaksan, jos sä jaksat. Mennään hoitoihin, jos sä haluat.” Pähkäilyn jälkeen tulin siihen tulokseen, että hoitoihin mennään. Ettei sitten vanhana kadu, ettei ole yritetty.  Tällä viikolla piti mennä julkiselle suunnittelemaan tuleva IVF, mutta miespä pudotti pommin reilu viikko ennen Naistenklinikan aikaa: hän on päättänyt erota. Että näin.

Hän ei halua lähteä enää IVF hoitoihin, ei halua adoptoida eikä muuttaa ulkomaille. Tai ylipäänsä olla mun kanssa. Ei kuulemma näe yhteistä tulevaisuutta kanssani. Kyllähän siinä matto vedettiin jalkojen alta ja viime viikolla olin kyllä heikossa hapessa, en oikein muuta osannut kuin itkeä silmät päästäni. Nyt alkaa elämä voittamaan.  Päivä kerrallaan, keskityn hengittämiseen. Mutta tämä on nyt tämän lapsettomuusblogin loppu, ainakin tältä erää.

Tällainen loppu tällä tarinalla.