Viidentenä pistospäivänä oli toinen ultra. Oli mukava fiilis, kun mies tuli mukaan. Tuntui, että hän on enemmän mukana tässä hommassa, kun näkee follit ruudulla eikä vain kuule minulta. Seuraavaan tarkastukseen en kuitenkaan edes kysy häntä mukaan -eihän siinä oikeasti ole mitään järkeä, että molemmat ovat poissa töistä seurantaultran vuoksi. Eiköhän se riitä, että sitten taas punktiopäivänä on mukana, kun oikeasti on tarvettakin eli muukin rooli kuin vain kädestä pitelijän rooli. Tällä kertaa oli mukava, että mies oli mukana, koska en tiedä miten olisin reagoinut, jos lääkäri olisi löytänyt vain pari munarakkulaa.

Tämä muutos lähti siis miehestä itsestään -yhtenä päivänä kysyin vain ohimennen: "Oletko tulossa torstaina klinikalle?". Yllätys oli suuri, kun vastaus oli myöntävä. Mies on paljon kiinnostuneempi tästä IVF-hoidosta kuin inseminaatioista ja harmitteli, ettei heti alunperin käyty IVF:n inseminaatioiden sijaan. Lapsettomuus on tavallaan lähentänyt meitä, mutta toisaalta tuntuu, ettei meidän yhteisessä elämässä ole nyt juuri muuta yhteistä kuin tämä lapsettomuusasia. On vain pariskunta, joka käy lapsettimuushoidoissa. Eihän se niin voi olla?

Ai niin, ne lääkärin löydökset sitten: yhteensä 9 möllykkää siellä komeili. Se on parempi kuin 2 tai 4 tai 6, mutta olisi siellä muutama enemmän voinut olla.... Isoin oli 12mm ja suurin osa 8 millisiä ja pari pienempää. No ok, täytyyhän mun olla tyytyväinen tähänkin. Aloitin siis antagonistipistokset jarruttamaan, ettei ovulaatio pääse yllättämään ja isoimmat follit puhkeamaan. Torstai iltana ennen antagonistipistosta (Orgalutran) ja perjantaina oli kyllä oviksen merkkejä ilmassa (limat) -toivottavasti se isoin möllykkä ei puhjennut ja munasolu päässyt karkuun. Nyt siis iltaisin leikin neulatyynyä (argh, Orgalutran on vähän inhottavampi kuin Puregon. Orgalutranin piikki ei mene ihoon yhtä helposti kuin Puregon ja pistoskohta ja se läheisyys kutisee ja kirvelee pistoksen jälkeen) ja maanantaina jälleen tarkastelemaan tilannetta. Riippuen siitä, miten hyvin hommat ovat edistuneet ja munasolut rakkuloissaan kasvaneet punktio on arviolla keskiviikko-perjantai. Huisin jännää!

Vähän harmittaa se, että oma lääkärini ei ota minua vastaan maanantaina ja joudun jälleen toisen lääkärin arvioitavaksi -ja tämä toinen lääkäri määrää punktiopävän. Ihan varmasti hänkin on ammattitaitoinen, mutta jotenkin olisin toivonut oma lääkärin olevan se, joka arvioi tilanteen ja määrää hoidon ajankohdan.

Aikamoinen operaatio oli jälleen lääkkeiden saannin kanssa, vaati 3 käyntiä apteekissa, että sain 4 Orgalutrania ja 1 x 300 Puregonia. Ja nyt jo jännittää, että mistä saan maanantaiksi lääkkeet, jos niitä vielä maanantaina tarvitsen. Ainakaan täällä meidän apteekeissa näitä lääkkeitä on harvemmin varastossa ja joutuvat tilaamaan milloin mistäkin (ja silloin lääkkeiden saanti kestää päivän). Onko muilla ollut ongelmia lääkkeiden saannissa? Löytyisiköhän stadista paremmin?

Sivuoireita lääkkeistä ei ole tullut, paitsi sikeät unet. Normaalisti heräilen monta monta kertaa yössä, mutta viime viikolla olen nukkunut kuin tukki. Simahtanut jo heti ysin jälkeen ja nukkunut sikeästi kertaakaan heräämättä siihen saakka, että kello on soinut aamulla! Ihan mahtavaa!