Täällä taas. Olen palannut täysillä lapsettomien maailmaan ja lapsettomuushoitoihin. Viimeinen vuosi on nautittu lapsettoman elämästä sen verran kuin siitä nyt voi nauttia ja mietitty, mitä tulevaisuudelta haluaa. Niin, kyllähän se lapsitoive siellä elää -ei siitä pääse yli eikä ympäri?- vaikka kuinka yrittäisi sen tunkea mielessään takavasemmalle. Ei kai sitä voi jättää taakseen? Adoptio on ollut mielessä jälleen ja miehenkin kanssa sitä on tosissaan mietitty ja aiheesta keskusteltu. Se tuntuu kuitenkin liian pitkältä ja raskaalta prosessilta.

Viime vuonna hommahan jäi kesken erokriisimme pulpahtaessa pintaan juuri ennen toista IVF kierrosta. Nyt päätimme sitten jatkaa siitä mihin jäätiin ja katsoa vielä nämä kortit. Lähdimme siis toiselle IVF kierrokselle, kun kuulimme vinkkiä, että Suomen paras lapsettomuuslääkäri Eero Varila on laittanut oman klinikan pystyyn ja heillä on nykyaikaisimmat laitteet ja menetelmät käytössään.

Hoitokierros oli helpompi kuin edellinen, mutta palautuminen punktiosta vei kauan, oli raskasta ja kivuliasta. Mutta kokonaisuudessaan ei yhtä kivulias ennen hoitoja, sillä hoito tehtiin hieman erilailla. Tarkempia yksityiskohtia hoidosta kenties myöhemmin. Pähkinänkuoressa: 6 blastokystiä pakkasessa ja 1 siirrettiin. Kaikki meni jälleen "täydellisesti" (paitsi lopputulos). Eilen oli testipäivä ja tuttu nega taulussa. Ei tunnu paljon missään? Voiko epäonnistumiseen tottua? Vituttaa toki, ehkä eniten kuitenkin rahan meno -yli 4000 € kankkulan kaivoon? No, onneksi on 6 blastoa pakkasessa -pakkohan niillä on onnistua, eikö? Eiköhän aleta olla joku tilastopoikkeama, jos ei tällaisella määrällä onnistuta?

Valitettavasti keinot selviytyä kaikesta paskasta on nykyään rajallisemmat kuin ennen: olen joutunut luopumaan rakkaasta harrastuksesta, henkireiästäni juoksusta. Hajotin selkäni viime kesänä melkein tasan vuosi sitten enkä ole sen jälkeen voinut juosta enkä pyöräillä, hyvä kun jotain pystyn tekemään. Alkaa pikkuhiljaa olemaan meikäläisen pääsääntöisesti positiivinen elämänasenne välillä vähän kadoksissa. Tekisi mieli vain kömpiä peiton alle ja jäädä sinne. Ehkä jopa juoda pullo viskiä ennen ku kömpii sinne.

Mitä varten yhdelle yksilölle taakaksi sekä lasinen lapsuus, huono selkä ja lapsettomuus? Eikö näitä nallekarkkeja nyt voisi saatana jakaa vähän tasapuolisemmin!?!?